Integraatiot - Hot Or Not?

Integraatiot - Hot Or Not?

Olen varsinkin rekrytoidessani huomannut, että integraatiot tuntuvat olevan edelleen hyvin tuntematon ICT-alan osa, vaikka niitä on tehty varmaan niin kauan kuin internet on ollut olemassa. Tämä on sinänsä ymmärrettävää, koska ne ovat aina tukevasti ”pellin alla”. Eräs kollega vertasi joskus integraatioita osuvasti viemäröintiin: jos ne toimivat, kukaan ei huomaa. Ja jos ne eivät toimi, tulee nopeasti paha mieli. Jos ihminen sattuu tietämään, mitä integraatioilla ylipäätään tarkoitetaan, hän ymmärtää käsitteen usein vain ja ainoastaan dataintegraatioina: niissä tietoa siirretään järjestelmästä A järjestelmään B ja mahdollisesti muunnetaan siinä välissä formaatista toiseen. Eikä se kieltämättä kuulosta yhtä seksikkäältä kuin vaikka mobiilikehittäminen.

Mutta integraatiot ovat paljon muutakin. Me HiQ:lla tykkäämme puhua liiketoimintaprosessien automaatiosta. Muuallakin käytetetään nykyään paljon hype-termejä kuten BPA, RPA ja IPA. Ja nämä kaikki ovat kuumaakin kuumempia integraatiojuttuja.

Point-to-point-integraatiot ilman keskitettyä integraatioalustaa johtavat hankalasti ylläpidettävään kokonaisuuteen

Mitä liiketoimintaprosessin automaatio sitten tarkoittaa? Monesti asiakas lähestyy meitä kertomalla, että he tarvitsevat nimenomaan dataintegraation järjestelmien välille. Luultavasti heillä on jo vankka historia point-to-point-integraatioiden parissa, ja hankalasti ylläpidettävään spagettiin kyllästyneinä he viimein haluavat hankkia oikean integraatioalustan. Mutta edelleen he miettivät asiaa tasolla ”mitä tietoja mun pitää siirtää”, kun kysymyksen pitäisi oikeastaan olla ”mitä haluan saada aikaan liiketoimintamielessä”.

Prosessiautomaatiossa yritys saa eniten irti integraatioalustastaan ja siten eniten kustannussäästöjä. Siinä suunnittelu tehdään liiketoimintalähtöisesti ja aloitetaan liiketoimintaprosessin ja käyttötapausten määrittelyn pohjalta. Tämän jälkeen prosessista tunnistetaan ne vaiheet, joissa ihmistyö voidaan korvata automaatiolla, määritellään integraation työnkulku ja valitaan oikeat työkalut ja teknologiat kuhunkin tarpeeseen. Joskus järjestelmät taakseen piilottavat API-rajapinnat ovat oikea valinta. Toisinaan taas vanhaan järjestelmään ei ole tarjolla kunnon rajapintoja, ja tieto pitää syöttää käyttöliittymän kautta RPA-nauhoituksena. Tärkeintä suunnittelussa on pitää mielessä, mitä automaatiolla halutaan saavuttaa, eikä pelata teknologian ehdoilla. Tällöin työkaluista saadaan irti paras mahdollinen potentiaali eikä rengistä tule isäntää.

Eräs vähemmän integraatioita tunteva ihmisryhmä ovat organisaatioiden kirstunvartijat, jotka näkevät integraatiot vain kuluina: uusi toimitusjohtaja haluaa säästää, ja ehdottaa ensimmäisenä integraatioalustasta luopumista. Tästä kuitenkin selvitään usein pienellä sivistystoimella. Tosiasia kun on, että yksi tärkeimmistä motivaattoreista integraatioiden kehittämiseen on nimenomaan niiden tuomat säästöt. Esimerkiksi Gartnerin mukaan keskitetty integraatio alentaa muiden sovellusten omistamisen kustannuksia puoleen. Tämä onnistuu muun muassa jatkamalla sovellusten käyttöikää ja luomalla uudelleenkäytettävyyttä konnektoreilla sekä mini- ja mikropalveluilla. Keskitetty ja selkeä integraatioarkkitehtuuri nopeuttaa myös kaikenlaisia muutoksia – olivat ne sitten uusien asiakkaiden haltuunottoja tai järjestelmien versiovaihdoksia.