Konsultit vai DIY, mä otan molemmat

Yliopistoaikoinani tuli eräässä palaverissa puheeksi laitoksen posteritulostimen kohtalo. Ilmoille heitettiin ajatus, että siitä tulisi mahdollisesti luopua. Perustelut olivat sinällään ihan ymmärrettäviä: laitteen ylläpito maksoi rahaa, jonkun piti olla laitteesta vastuussa (tulostin ei kuulunut virallisen IT-tuen piiriin), eivätkä tulostuspalvelut varsinaisesti kuuluneet laitoksen ydintoimintoihin. Posteritulostin kuitenkin lopulta jäi laitokselle, eikä se suinkaan päässyt käytön puutteessa pölyttymään. Vaikka myös maksullisia tulostuspalveluita käytettiinkin, toimitusajat ja tulostuksen kustannukset asettivat tiettyjä reunaehtoja näiden palveluiden käytölle. Oma posteritulostin tarjosi laitoksen tutkijoille monesti hyvinkin tarpeellista joustoa, jonka myötä posterin sisältöä pystyi tarvittaessa viilaamaan viimeiseen asti ja sen saattoi tulostaa vaikkapa juuri ennen suuntaamista konferenssiin. Myöskään laskutukseen ei tällöin tarvinnut käyttää ylimääräistä aikaa. Tuntui siis varsin selvältä, että laitoksen oma tulostin ei ollut täysi turhake, vaan helpotti usein merkittävällä tavalla ydintoimintojen toteuttamista.

Tämä ydintoimintoihin keskittymisen ajatus tulee silloin tällöin mieleen työssäni IT-konsulttina. Konsulttien käytöllä on monia hyviä puolia, mutta osaamisen ostaminen talon ulkopuolelta voi myös viedä liian pitkälle. Tällöin toimintaan alkaa liittyä isoja riskejä sekä riippuvuuksia sellaisista tekijöistä, joihin yrityksellä itsellään ei ole vaikutusmahdollisuuksia. Tällaiseen tilanteeseen saatetaan ajautua, jos nähdään IT vain kulueränä, jos ei haluta ottaa siitä vastuuta ja jos sitä ei nähdä yrityksen ydintoimintoihin kuuluvana – toisin sanoen jos se nähdään asiana, jonka kuittaa parhaiten sysäämällä vastuun toimittajalle, joka tekee halvimman tarjouksen. Nykymaailmassa IT on kuitenkin usein erottamaton osa yrityksen kuin yrityksen ydintoimintojen toteuttamista – halusi sitä tai ei – joten IT-organisaatiota muodostettaessa kannattaa pitää huoli siitä, että osaamista ja ymmärrystä löytyy myös talon sisältä. Tällöin riskejä pystytään minimoimaan mm. sitä kautta, että asioita voidaan tarvittaessa tehdä (tiettyyn pisteeseen asti) myös itse. Tai voidaan, jos yrityksen käyttämillä tuotteilla on DIY-kyvykkyyksiä... Tämän varmistaminen on toinen tapa vähentää riskejä, vaikka mitään in-house tiimiä ei vielä olisikaan.

Nyt saattaa herätä kysymys, että miksi ihmeessä puhun konsulttina in-house -osaajien puolesta liiallista ulkoistusvimmaa vastaan? Tähän on yksinkertainen syy: silloin kun asiakkaan IT-organisaatio on kunnossa, myös konsultin työ tapaa sujua sutjakammin. Täytyy muistaa, että konsultteja motivoivat pohjimmiltaan ihan samat asiat kuin in house -ihmisiäkin, jolloin on erittäin palkitsevaa, kun yhteistyö pelaa ja saadaan tuotettua asiakkaalle lisäarvoa, asiakkaan kanssa. Niin ikään DIY-kulmasta löytyy oma lehmä ojasta: HiQ:n integraatioalusta Frends on mainio vaihtoehto organisaatiolle, joka haluaa tehdä integraatiokehitystä itse (joko täysin tai osittain) ja päästä nopeasti alkuun. Ja vaikka tällaiselle DIY-kehittämiselle ei juuri nyt olisikaan tarvetta, on sen mahdollisuus itsessään arvokasta – integraatioilla jos millä on monesti suuri merkitys ydintoimintojen toteutumiselle.