Integraatioarkkitehtuurimenu

Integraatioarkkitehtuurimenu

Tarjolla tänään herkullisen syötäviä integraatioarkkitehtuureita. Mukana ovat uudet ja vanhat, hyvät ja huonot arkkitehtuurimallit. Millainen ruoka mikropalvelu olisi? Entäpä miten SOA syödään? Kuka on jo maistanut tuoretta minipalvelua? Kannattaako integraatiospagettiin koskea?

Integraatiospagetti (1980-)

Spagetissa järjestelmät - kuvassa lihapullat - on kytketty suoraan toisiinsa. Näyttää aluksi herkulliselta ja on halpa toteuttaa, jos ei tarvitse ajatella vatsanpuruja, joita IT:lle ja ylläpidolle valmistuksen - eli projektin - jälkeen seuraa. Arkkitehdit tuntevat tämän myös nimellä point-to-point-integraatioarkkittehtuuri. Suurempina annoksina mahdoton nauttia edes osittain, sillä yhden lihapullan (järjestelmän) poistaminen lautaselta johtaa muiden vierimiseen rinnuksille. Haisee pahalta ja sotkuinen. "Halpa, mutta sietämättömän pahan makuinen"

Keskitetty lihapullalautanen (1980-)

Turhia hiilihydraatteja (yhteyksiä) on keskitetyssä arkkitehtuurissa vähemmän. Lihapullat - eli monoliittiset järjestelmät pysyvät järjestyksessä eikä niiden vaihtaminen aiheuta lihapullien vierimistä syliin. Perinteinen ensimmäinen integraatioruoka, josta kulinaristit siirtyvät aika pian seuraaviin ruokalajeihin. Perushyödyllinen tarpeen täyttäjä, joka mahdollistaa myös prosessien keskitetyn valvonnan. Keskitetty integraatio ei kuitenkaan vie nälkää, sillä se ei skaalaudu. Keskitetty valvonta on hyvä asia, keskitetty suoritus ei ole. Kuvassa keskimmäinen lihapulla on nimeltään integraatioalusta. "Hyvä alkupala, mutta ei vienyt nälkää"

SOA -lasagne (2004-)

Tässä ruokalajissa palvelut on irroitettu yleiskäyttöisiksi kerroksiksi. Alimpana ovat järjestelmät ja toiseksi alimpana niihin kytkeytyvän integraatioalustan konnektorit. Integraatioalusta julkaisee liiketoimintafunktiot seuraavassa kerroksessa yleiskäyttöisinä palveluina, joita liiketoimintaratkaisut tai prosessit voivat hyödyntää. Palvelukerroksen liian suuret rakeet usein takertuvat liiketoiminnan kurkkuun. Liian pieteetillä tehtynä SOA-lasagne on myös kallis ja hidas valmistaa. "Kallis ja tuli vähän ähky"

Mikropalvelusushi (2012-)

Liiketoimintafunktiot nautitaan täysin irrallisina (uncoupled) suupaloina. Yleiskäyttöisyys uhrataan nopeuden edellä, ja usein lautaselta löytyykin useampi tismalleen samanlainen sushipalvelu. Tämä ruokalaji ei sisällä keskitettyä valvontaa, mutta vie nälän tehokkaasti järkevin kustannuksin. Aiheuttaa usein ihmetystä, sillä harvalla löytyy valmiutta syödä tätä annosta. Tätä kun ei tarjoilla ERP:ien ja CRM:ien kanssa, vaan jokainen suupala - eli mikropalvelu - omistaa oman liiketoimintadatansa - ainakin tiukan tulkinnan mukaan. Sekoitetaan jostain syystä usein minipalvelutapakseen. Loistava valinta, kun luodaan kokonaan uutta palvelua, johon ei valmissovelluksia ole. Jos taas mietit mikropalveluita ja uunissasi on jo SAP (tai vastaava), siirry suoraan minipalvelutapaksiin. "Meneeks tää SAPin kanssa? Ei."

Minipalvelutapas (2017-)

Rakenteeltaan hyvin sushin kaltainen, mutta ruokaisat palat nautitaan sopivan pieninä kokonaisuuksina. Toimii hyvin yhteen jo olemassa olevien liiketoimintajärjestelmien kanssa. Jotkut pitävät tätä oikeana tapana tehdä SOA-arkkitehtuuria sopivina suupaloina ilman lasagnen ähkyä. Toimitetaan integraatioalustalta tarjoiltuna. "Toimii - erittäin hyvä hintaansa nähden."

Nanopalvelurapu (20??-)

Kallis kulinaristikoodaajien aivoitus. Kauhean vaivan jälkeen syötävää ei ole nimeksikään. Yhden kutsun tekeminen vaatii kymmenien parametrien asettamisen omilla kutsuillaan - tätä ei yleensä nautita kuin Akvavit-päissään. Vältä kaikin keinoin.

"Nälkä jäi vaikka sormet verillä yritin."

Millaista arkkitehtuuria sinun yrityksesi syö?